Mene: Rufus Wainwright Kulttuuritalolla

Yksi ensimmäisistä asioista, jonka ostin saavuttuani Montrealiin vaihtoon syksyllä 2012 oli lippu Rufus Wainwrightin konserttiin – first things first. Harkittu sijoitus osoittautui ehdottomasti jokaisen dollarin ja sentin arvoiseksi.

Kuva näytti vielä iPhotossa normaalilta, mutta jostain syystä alaosa muuttui tekosalamalla käsitellyksi blogiin lisätessä.
Bare with me.

Rufus esiintyi yhtyeineen Église St Jean-Baptisten näyttävissä puitteissa ja tuli samalla ikiajoiksi muuttaneeksi mielikuvani sanasta kirkkokonsertti. Vai mitä sanotte encoresta, jota varten Rufus ilmestyi saarnastuoliin tooga päällään, kultainen laakerinlehtiseppele päässään ja naamio kasvoillaan, julistaen olevansa laulaja Rufus Wainwrightin sijaan Rufus Apollo, the god of music and all things sexy? Hetkeä myöhemmin mies johti tanssikulkuetta kirkon käytävällä ja päätyi lavalle syömään parin metrin pituista, Herra Kuoleman tarjoamaa salamipatonkia – statement, jonka navan alle sijoittuva kaksoismerkitys tehtiin livetilanteessa varsin selväksi.

Perussettiä.

Facepalm-tyyppi taustalla on muuten Rufuksen aviomies Jörn.

Musiikillisesti keikka oli täyttä timanttia alusta loppuun, aina pimeältä lavalta a cappellana esitetystä Candles-kappaleesta lopun tanssieuforiaan, jolloin kukaan ei tainnut malttaa enää pysyä aloillaan kirkonpenkissä.

Oli hauska huomata, että Rufus Wainwright on kotikaupungissaan paljon laajemman yleisön suosikki kuin esimerkiksi Suomessa: yleisön joukossa oli huomattavan paljon keski-ikäisiä pariskuntia, ja itse edustin selvästi junioriosastoa.

Kaiken kaikkiaan niin vaikuttava keikka, että se kohoaa helposti kaikkien aikojen top vitoseeni. (Älkää kysykö mikä se top vitonen on, tiedän vain että tämä kuuluu sinne.)

 

Wainwright esiintyy maanantaina soolona Kulttuuritalolla Best Of –kiertueensa tiimoilta ja lippujakin löytyy edelleen – jos vielä emmit, mene! Vaikka taustabändiä ei ilmeisesti mukana nyt olekaan, Rufus ottaa kyllä yleisönsä myös yksin. Miehen lavakarisma on vertaansa vailla ja flirttailu yleisön kanssa naurattaa ja ihastuttaa – kyseenalaisista välispiikeistä ei tingitty kirkossakaan. Jossain vaiheessa Rufus tosin kohotti erityisen härskin vitsin jälkeen katseensa kattoon ja totesi sorry, Jesus.  

Ja onhan se äänikin aivan kuulemisen arvoinen myös livenä. 

Kuvat © Ocean of Noise.