25 lokakuuta 2013

Saako rokkia soittamalla naisia, Mushmouthed Talk?

Levyarvio ja haastattelu on julkaistu Lapin Ylioppilaslehden numerossa 3/13.


Yksi tämän syksyn hypetetyimmistä kotimaisista debyyttialbumeista on epäilemättä oululaistrio Mushmouthed Talkin Foggy Notion. Arvioissa ei ole syyttä heitelty ilmoille sellaisia klassikkonimiä kuin The Stooges, The Sonics ja The Velvet Underground, jonka biisistä on napattu myös albumin nimi. Bändin soundissa ja rouheissa riffeissä on mahtavaa autotallimeininkiä – öljyn, hien ja läikkyneen kaljan voi melkein haistaa. Kitarat surisevat suorastaan täydellisesti. Paikoittain kömpelön englannin antaa helposti anteeksi, koska tunne välittyy sitäkin selkeämmin. Tavallaan rallikuskiaksentti jopa sopii kokonaisuuteen.

Levyn avauskappale Catch Catch tempaisee Stooges-pianollaan mukaansa välittömästi. Rauhallisemmin keinuva nimikappale Foggy Notion taas viettelee kuulijan pikkuhiljaa. Albumin selkein hittikaksikko on albumin loppupuolella peräjälkeen kuultavat Baywatch Babys, joka olisi surffimeininkeineen ihan kotonaan myös indiediskon tanssilattialla, sekä Love Is Hope, jonka rokkirunttausta kuunnellessa ei yksinkertaisesti voi pysyä paikallaan. Rumpali Joonas Mannisen laulamat Light ja Places in Movies tuntuvat rauhallisuudessaan ensi alkuun hieman irrallisilta albumikokonaisuuteen nähden, mutta tuovat toisaalta levylle mukavaa syvyyttä.

Joskus bändit, joiden debyyttialbumi saa osakseen ylenpalttista hehkutusta, eivät enää vastaakaan odotuksiin siinä vaiheessa kun päästään livetilanteeseen. Mushmouthed Talkin kohdalla se pelko on onneksi turha. Kuten muutkin oikeat rokkibändit, elävänä tämäkin yhtye on nimittäin parhaimmillaan.

 

Kyselin Lapin Ylioppilaslehden nimissä yhtyeen laulaja-kitaristi Lauri Sukaselta levynteosta ja tulevan talven suunnitelmista. Samalla kaiveltiin menneiden Rovaniemen keikkareissujen muistoja. 

Levytätte 22-Pistepirkko –yhtyeen Bone Voyage –levymerkille. Miten päädyitte sinne? 

Läheteltiin valmista levyä eri levy-yhtiöihin ulkomaillekin ja sitten pitkän odottelun jälkeen ainoa myönteinen vastaus tuli Saksasta Bone Voyagelta ja se tuntuu olevan meille hyvä kansainvälinen levy-yhtiö. Päätös oli siltä osin itsestään selvä että kukaan muu ei halunnu julkasta tuota levyä. Suomessa juntit sano että se levy on vielä ihan demo.

Mitä levyjä/artisteja itse kuuntelitte levyntekoprosessin aikana? Kangasteliko mielessä jokin ”ihannealbumi”, jota kohti Foggy Notionia pyrittiin viemään? 

"Täydellinen rock-vinyyli" piti alusta lähtien tehä. Hyviä biisejä ja tarpeeks lyhyt. Nick Cave and the Bad Seedsin Dig Lazarus Digillä on kovia biisejä! Sitä kuunneltiin kun tehtiin biisejä levylle joskus viime kesänä.

Miltä albumin mediassa keräämä hehkutus tuntuu? Yllättikö se, vai tuntuiko jo levyä tehdessä että ”nyt muuten tehdään ensi vuoden paras kotimainen debyytti”? 

Hehkutus rules ok. Kyllä sen arvas että ainakin osa ihmisistä tykkää tuosta levystä paljonkin ja onneksi osa niistä ihmisistä sattui olemaan musatoimittajia.

Mitä bändillä on suunnitelmissa ensi talvena? Ehittekö Rolloon? 

Levy julkaistaan myös Saksassa ja lokakuussa ollaan ainakin Saksassa keikoilla ja vuodenvaihteessa pitäs keikkailla Suomessa ja varmaan sinne Rolloonkin tullaan. Kerran Rollossa pussasin jotakin miestä kitarasoolon aikana. Ja mut heitettiin taksista ulos vaikka olin ihan varma että oon menossa niitten mimmien luokse jatkoille.

Saako rokkia soittamalla naisia? 

Saa.

22 lokakuuta 2013

Kuinka käännyttää PMMP-skeptikko

Julkaistaan levyllinen varsin onnistuneesti uudelleensovitettuja versioita vanhoista PMMP-biiseistä. Tuottajaksi tuodaan Múm-yhtyeessäkin vaikuttanut Samuli Kosminen, jotta bloggari voi yllättyä iloisesti että täähän on niinkuin PMMP olisi palkannut taustabändikseen Sigur Rósin. Tehdään varsinkin Päiväkoti-hitistä Sufjan Stevens -torvineen niin tyhjentävä, toiveikkuuden ja raastavien erofiilisten välimaastossa tasapainoileva versio, että bloggarin kivisydän sulaa.




Kun kiinnostus on näin herätetty, saadaan bloggari vielä muutaman kaverin yllytyksellä ostamaan lippu yhtyeen pohjoisimmalle jäähyväiskiertueen keikalle. Ettei vain sitten jälkeenpäin vasta tajua bändin hienoutta, niinkuin tälle jälkijunassa matkustavalle bloggarille voisi hyvinkin käydä.




Keikalla aloitetaan häpeilemättömästi Rusketusraidoista ja edetään tuotannon läpi levy kerrallaan, energiassa, pyrotekniikassa, tulishowssa ja ennenkaikkea laadukkaassa pop-musiikissa säästelemättä. Samalla hyppyytetään ja laulatetaan ennen niin PMMP-kriittistä bloggaria hengästymiseen saakka. Bloggarin lempparikappale Jeesus ei tule oletko valmis vedetään niin hienosti ja sellaisen demonisen tulishown säestämänä, että viimeistään silloin bloggari on sulaa vahaa.



Kaksi tuntia keikan jälkeen bloggarin ääni katoaa kokonaan ja tämä toteaa vain että oli se sen arvoista.


Kuvat: edellämainittu ex-PMMP-skeptinen bloggari.