08 syyskuuta 2013

Minä ja vanha lukiokaverini Alex Turner

Muutama viikko sitten se alkoi. Arctic Monkeysin Do I Wanna Know? alkoi yhtäkkiä kolmannella kuulemalla kuulostaa helkkarin hyvältä. Siitä jumitus sitten levisi toiseen uuteen sinkkuun (Why'd You Only Call Me When You're High?), sitten viimeisimpään levyyn ja sen kautta pariin sitä edeltävään. Ja oli kuin olisi päässyt uudelleen jutun juuresta kiinni vanhan ystävän kanssa, jota ei ole muutamaan vuoteen nähnyt kuin korkeintaan ohimennen.



Whatever People Say I Am, That's What I'm Not oli yksi lukion alkuaikojen kuunnelluimpia levyjä. Näin jälkeenpäin mietittynä sillä on varmasti ollut vaikutusta oman musiikkimakuni kehittymisessä siihen suuntaan, mitä se nyt on. Varsinkin, kun se ilmestyi juuri niihin aikoihin, kun musiikkimaailman seuraaminen alkoi kiinnostaa, ja pääsin tuoreeltaan ihmettelemään uutta, raikasta soundia ja vastustamattoman tarttuvia biisejä. 2000-luvun alussa kun olin ollut vielä sen verran nuori, että esimerkiksi monta tajuntaa räjäyttäneet The Strokesin ja Interpolin debyyttialbumit löysin vasta jälkeenpäin. Arctic Monkeys oli kuitenkin 15-vuotiaalle YleX:n suurkuluttajalle(kin) sopivan helppo tarttua kiinni. Ja hei, Alex Turnerin Sheffield-aksentti... olihan siinä nyt lukiolaistytön korvaan jotain erittäin puoleensavetävää (no okei, on edelleen).



Innostus ei kuitenkaan ollut kovin kestävää, sillä kakkoslevyllä tyyli muuttui sen verran, että mielenkiintoa ei riittänyt syventyä siihen pintakuuntelua enempää, ja niin Arctic Monkeys ja minä vieraannuimme toisistamme. Ajoittain on tullut edelleen popitettua debyyttilevyä kun sille tuulelle sattuu, mutta huumaavaa R U Mine? -biisiä lukuunottamatta en ole jaksanut suuremmin innostua bändin tekemisistä. Kunnes sitten.

En oikeastaan ole ihan varma, kuuluiko Arctic Monkeys edes silloin aikoinaan ihan ykkössuosikkeihin. Joten ehkä ennemmin kuin sydänystävän, taisin löytää uudelleen vanhan lukiokaverin, jonka kanssa huomaa vasta nyt, kuinka paljon yhteistä meillä oikeastaan onkaan.



P.S. Jännä muuten huomata, kuinka Wincaven Laurin tuore Arctic Monkeys -pohdiskelu on lähes peilikuva omastani - sekä fanitushistorian että uuden tuotannon osalta. No, uusi levy AM ilmestyy huomenna, joten silloin tämä uudelleenlämmennyt tuttavuus todella testataan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti