05 marraskuuta 2012

Ilta satusedän matkassa

Jens Lekman @ Le National, Montreal 5.10


(C) Minä

Kyllä, päivämäärä on ihan oikein - tämä postaus koskee kuukauden takaista keikkaa. Mutta Jens Lekmanin ei pitäisi joutua kärsimään kiireistäni ja/tai laiskuudestani.

Oli nimittäin mainitsemisen arvoinen keikka.



Ensimmäiset pari-kolme biisiä soljuivat ohi "ihan kiva"-fiiliksissä nyökytellen. Mutta taisi olla The End of the World Is Bigger Than Love, joka oli ensimmäinen isompi tunnelman nostattaja. Vaikken tunne Lekmanin tuotantoa lopulta kovin kattavasti, ei se haitannut hetkeäkään. Lekmanin kyky kertoa tarinoita lauluillaan on nimittäin jotain ainutlaatuista. Jos en olisi ollut niin hidas kaivamaan kameraa esille, olisin kuvannut jokaisen miehen stand-upia lähentelevän kertomuksen laulujen taustalta löytyvistä tarinoista (mm. Waiting for Kirsten ja Postcard to Nina).



Black Cab oli odotetusti ehkä ihanin, eikä muiden lemppareiden puuttuminen edes jaksanut harmittaa. Ja kuten usein hyvien liveartistien kanssa, uudetkin biisit aukenivat livenä ihan eri asteella. Tuskin kukaan paikalla ollut lähti kotiin ilman hymyä huulillaan. Ilmassa oli taikaa.

Pakko oli käydä vielä ihan henkilökohtaisesti artistia kiittämässä, kun tämä keikan jälkeen jäi juttelemaan paikalle jääneiden fanien kanssa. Harmitti nimittäin niin paljon, kun Helsingin keikka osui vain pari viikkoa Suomesta lähtöni jälkeen, mutta onneksi herran ensimmäinen Montrealin konsertti osui parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan. Tavataan seuraavalla Helsingin keikalla, kuten sovittiin, Jens!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti