27 kesäkuuta 2010

I really think you're groovy, let's go out to a movie

Olen altis vaikutteille. Ei siis ole mikään yllätys, että eilisen elokuvan jälkeen olin (taas) vähän aikaa sitä mieltä että paras popmusiikki on sittenkin tehty jo 40 vuotta sitten. Merirosvoradio (The Boat That Rocked) nauratti ihan kiitettävästi ja oli kokonaisuudessaan varsin sympaattinen paketti. Ei mikään elokuvahistorian merkkiteos, mutta varsin hauska tapa viettää kaksi tuntia muutaman lempinäyttelijäni seurassa.


60-luvun hittien innoittamana kokosin jopa soittolistan, joka sisältää kaikki viralliseltakin soundtrackilta löytyvät kappaleet, muutamasta tosin Spotify tarjosi vain tribuutti/cover-version. Paras kuitenkin löytyy ihan aitona ja alkuperäisenä, nimittäin The Turtlesin Elenore, joka on saattanut soida eilisillasta lähtien kerran jos toisenkin repeatilla. Loistava kahden levyn soundtrack tarjoaa lisäksi niin The Who'ta ja Kinksiä kuin Jimi Hendrixiä ja David Bowieta.



Elenore, gee I think you're swell

And you really do me well

You're my pride and joy, et cetera


Poplyriikan merkkiteos.

Kuva


Ai niin, ja vielä tämä:

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!

26 kesäkuuta 2010

Now the neighbors can dance!

Arcade Fire Suomeen 28. kesäkuuta Senaatintorille!! Liput myyntiin 24.5!

En muista koskaan kiljaisseeni ääneen keikkauutisen vuoksi. En ennen kuin luin tämän viestin. Arcade Fire on bändi, joka on ollut pakko-nähdä-livenä-listani kärjessä suunnilleen siitä asti, kun bändiin tutustuin (mikä tapahtui kyllä ihan liian myöhään, mutta se on jo toinen tarina). Ajattelin kuitenkin keikan sijoittuvan hamaan tulevaisuuteen vielä joskus ja korkeintaan jossain Tukholmassa. Kuinka onnellisen väärässä voikaan ihminen olla!


Ennakkomyynnistä lippupaniikin välttämiseksi ostamani lippu saapui alkuviikosta ja on siitä asti ollut tiukasti kiinnitettynä kunniapaikalle ilmoitustaululle, jonka luona olen myös käynyt säännöllisin väliajoin tarkistamassa, että lippu todella on vielä siellä. Lippuja muuten on kuin onkin vielä muutama jäljellä, eli jos vähänkin kiinnostaa, suosittelen. Kyseessä on varmasti sijoituksen arvoinen keikka: Norjalaiset toimittajat ovat kuvailleet yhtyeen keikkaa vuoden 2007 Hove Festivalilla vaatimattomasti parhaaksi konsertiksi Norjassa ikinä.

Tuntuu, etten ole vieläkään ihan täysin tajunnut, missä minun kahden vuorokauden kuluttua pitäisi kaiken järjen mukaan olla. Yritän kuvitella itseni istumaan Tuomiokirkon portaille, lavan silmieni eteen - ei vain voi käsittää. Tosin voi hyvin olla, että eteen sattuu taas joku parimetrinen indiehonkkeli, enkä siten tosiaan näe mitään, hahhaa. Toivokaamme kuitenkin parasta, myös sen suhteen ettei VR jättäisi välille tai myöhästyisi kymmentä tuntia enempää.

Lisäksi olisi varmaan hyvä muistaa ottaa lippu mukaan sieltä ilmoitustaululta. Lähtiessäni katsomaan Owen Pallettia muutama viikko sitten kehaisin tädilleni että muistin jopa ottaa lipunkin. Kerkesin bussipysäkille asti, kun huomasin lompakkoni (johon olin lipun tarkasti tallettanut) jääneen keittiön pöydälle. Se niistäkin itsekehuista sitten.



Postauksen saa kunnian lopettaa tämä Glastonburyssa vuonna 2007 nauhoitettu esitys Interventionista, joka oli ensimmäinen kosketukseni Arcade Firen musiikkiin. Muistan ihan selvästi, kuinka istuin kuulokkeet päässä tv:n edessä, pimeässä talossa keskellä yötä (kiitos Yle musiikkiohjelmien huomaavaisista lähetysajoista), selkää pitkin kulkivat kylmät väreet ja minä mietin että miten ihmeessä olen voinut elää ilman tätä kauneutta näin pitkään.

Kylmät väreet tulevat edelleen, joka kerta.

24 kesäkuuta 2010

Asioita, jotka lukijan olisi hyvä tietää

1. Tässä blogissa kirjoitan musiikista tai sinne päin.

2. Pyrin muokkaamaan blogin ulkoasua pikimmiten parempaan suuntaan.

3. En osaa/jaksa/halua sen kummemmin luokitella musiikkimakuani, täältä siitä saa kuitenkin aika todenmukaisen kuvan.

4. Olen monessa asiassa hitaastilämpiävää sorttia, eikä musiikki ole poikkeus. Blogissa se ilmenee luultavimmin siinä, että saatan yhtäkkiä innostua niin puoli, viisi kuin neljäkymmentä vuotta vanhasta albumista. Yleensä löydän musiikkipiireissä ylihypetetyt bändit vasta, kun kaikki muut ovat jo siirtyneet seuraavaan lupaavaan tulokkaaseen.

5. Blogin nimi on valittu sillä perusteella, että se kuulostaa kauniilta ja sattuu olemaan myös lempiyhtyeeni kappale:



Welcome aboard!