Krapulamusiikin valitsemisen taiteesta

Krapulamusiikin valinta on herkkä asia. Ei saa olla liian iloista, ettei ala ärsyttää, eikä menevää (varsinkaan edellisen illan bilebiisejä) ettei tule huimaus ja pahoinvointi. Enää enempää siis. Aggressiivinen ja/tai kovaääninen musiikki ei missään nimessä käy, paitsi jos haluaa kasvattaa päänsärkyä ja mahdollista pahaa tuulta. Liian angstista kannattaa myös varoa, jos on taipumusta dagen efter -sortin itsesyytöksiin.

Pitäisi siis olla lempeää, positiivissävytteistä, rauhallisenpuoleista ja rauhoittavaa. Ja sekin vielä, että kaikki tekniset kriteerit täyttäväkään musiikki ei aina käy - pitää olla juuri oikeaa tähän tiettyyn aamuun. Toimiviksi on aamusta riippuen todettu muun muassa Liekki, Rufus Wainwright, Nick Drake sekä José González. Tänään intuitio valitsi nappiin: Midlake, melankolista mutta lohduttavaa.

Lisäksi päivään on kuulunut Velvet Goldmine ties kuinka monennetta kertaa, Marlin Vital multivitamiinijuomaa sekä kipeät päkiät. Varsin perinteikäs sunnuntai siis.