aika fiiliksissä uuesta Delay Treessistä

Onko mitään parempaa tunnetta kuin omistaa upea uusi levy, jonka haluaa (ja pystyy, ja saa) laittaa heti viimeisen biisin hiljennyttyä uudelleen (ja uudelleen, ja uudelleen...) soimaan? Ehkä, mutta miten sitä nyt tämmöinen sisäänpäinkääntynyt popaddikti muusta tietäisi.

Posti toi myös muutaman muun pitkään ostoslistalla olleen herkun: 

 Interpolin Anticsin sekä Robynilta Body Talk pt. 1:n sekä pt. 2:n.

Tämäniltainen kauppareissu taitaa kyllä lykkääntyä huomiseen - tämän levyn äärestä ei niin vain irrottauduta. Roskat ehkä voisi viedä, juuri ja juuri.

Syyttäkää nälkäkuolemastani Delay Treesiä.