09 elokuuta 2010

Arcade Fire: The Suburbs

On se näköjään ainakin niin pitkä levy, että viikko menee ennen kuin osaa mitään aiheesta sanoa... Mutta se nyt pätee aika moneen muuhunkin levyyn. Ja jos totta puhutaan, niin lopullisen mielipiteen osaan muodostaa varmaan vasta ensi vuoden puolella. Silloin nimittäin tietää jo paremmin, onko levyssä oikeasti ainesta niiden suosikkien joukkoon, jotka nousevat epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin tehokuunteluun aina uudelleen ja uudelleen.

The Suburbsin kanssa olen nyt aikalailla kriittisessä vaiheessa - juuri näillä hetkillä alkaa aueta ja tarttua korvaan. Olisi ehkä ollut parempi, jos olisi malttanut olla kuuntelematta aiemmin kesällä tarjottuja maistiaisia levystä, mutta koska en tunnetusti omista minkäänlaista itsekuria whatsoever, niin... Turha toivo.

Tähän mennessä tiedän ainakin sen, että soundimaailma miellyttää ja kovasti. Tuttua nostatusta ja pakahduttavuutta (kursivoitu, koska pääsin pitkästä aikaa taas käyttämään lempisanaani) löytyy edelleen, tällä kertaa vain vähän pienemmillä rakennuspalikoilla ja hienovaraisemmin nyanssein. Esimerkiksi Rococo ei livenä Senaatintorilla vielä juuri iskenyt, mutta potkii koko ajan kovemmin juuri sen kutkuttavan hitaan ylämäkensä takia. They build it up just to burn it back down.



Kuudestatoista kappaleesta olisi ollut varaa jättää pois pari turhan paljon pelkältä täytteeltä maistuvaa kappaletta, mutta ei se loistavan albumin arvoa juuri alenna. Loistobiisejä kun löytyy kuitenkin niin monta, etteivät pienet suvantokohdat tuskastuta, vaan antavat pikemminkin pienen hengähdystauon.

Ready to Start ja We Used to Wait miellyttivät heti ensikuulemalla, eikä ihastus ole hälvennyt vieläkään. Tällä hetkellä makeimpia korvakarkkeja ovat mm. sitä tuttua nostatusta rennommalla asenteella tarjoava City With No Children sekä ihastuttavan heleä Sprawl II (Mountains Beyond Mountains). Enempää loistobiisejä en ryhdy luettelemaan, sillä levyyn tutustuneet tietävät huippukohdat itsekin, enkä halua pilata kuuntelukokemusta vielä tutustumattomilta.





Myönnettävä se kai on - olen aika ihastunut. Aika näyttäköön, onko tämä tosirakkautta. Varsin lupaavalta kyllä vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti